Voikukkacroissantit

Pälyilevää katsetta takapihalla. Voikukkia... tuolla! Epäilevää nuuskintaa. Haisee voikukalle. Keräsin pikkukulhon croissantteja varten voikukan pehmeitä ja pienikokoisia lehtiä. Kuulemma vanhetessaan ja kasvaessaan niiden maku muuttuu kitkeräksi. Samassa vilkkui verkkokalvoilla kuva Kototeko-blogin Sannasta joka kirmaa alkukesästä pitkin puskia villiyrtti vimmassa taskut pullollaan vihreätä kultaa. Hänen uusimmassa jutussaan olikin porkkanakakusta modifioitu voikukkakakun ohje ja minun oli pakko nyt kokeilla hänen innoittamanaan voiko voikukkaa tosiaan paistaa! 


En ole niinkään makean ystävä, vaan suolainen on minun juttuni. Suolainen ja voikukka yhdistelmä ei voi mennä pahasti pieleen. Vai voiko? Voikukan lehdethän voi syödä vaikka suoraan salaatissa ja luulempa, että olen joskus saattanut maistaa ainakin harkinnut asiaa. Naurakaa pois vain, mutta en tosiaan ole ollut kovin rohkea yrttien tai villien vihreiden maistelija. 

Herkkuvarana olen usein pitänyt jääkaapissa valmista croissant-taikinaa. Löytyy ainakin meidän S-Marketista sieltä juustoraasteiden kanssa samasta hyllystä. Kätevä purkki. Revi auki ja valmis taikina kolmioineen kirjaimellisesti poksahtaa nenän eteen. Irrota kolmiot toisistaan, täytä ja rullaa. Voitele munalla ja paista 200 asteessa 10 minuuttia! Tällä kertaa siis laitoin meetvurstia, juustoraastetta ja voikukan lehtiä.





Uunista tuli ulos kauniita croissantteja hyvien tuoksujen kera. Perkolaattorin poristessa kahvia tutkin niitä ja puolitin yhden. Epäilyttävää. Jos poikaa jännitti eilen neuvolassa kuusivuotiaan rokotus, nyt oli äidin vuoro olla hiukan jännittyneenä. Suu auki, haukku ja hymy! Ei pahaa. Toinen haukku, jännää! Pelkäsin voikukan maun puskevan kuin härkä päälle, mutta maku olikin hyvä ja ihmeen mieto. En kyllä löydä mitään johon sitä vertaisin.


Etsin lisätietoa voikukan mahdollisuuksista samalla kun siirsin päiväkahvit pihalle. Niistähän on vaikka mihin aina puhdistavasta juomasta siirappiin ja suonikohjujen hoidosta peräpukamiin! Melkoinen luonnontuote. Taidan tyytyä kuitenkin vain kävelemään kukkaseppele päässä, en istumaan takapuoli voikukka hauteessa. Tuntui muuten uskomattoman kivalle oleskella hetki itsekseen pihalla pikku hiljaa lämpenevässä suomen suvessa. Tulisi jo ihana intiaanikesä ja bikini säät!

ps. Sannan blogissa on muuten kiva juttusarja "Ihan puskista"! jossa hän kokeilee eri villiyrttejä. Minun osalta pää on nyt pois puskasta.

Aurinkoa päivään ja vilttiyrttejä huuleen!

4 kommenttia :

  1. No nyt! Sähän siis suorastaan ylitit itsesi! Mahtavaa. Näin niistä ennakkoluuloista päästään yli. :) Kiitos blogini maininnasta ja kiva, jos oon onnistunut inspiroimaan. :) Nää croisantit näyttää tosi herkullisilta! :)

    VastaaPoista

Ilolla luen kommentit ja vastaan sinulle lisäkysymyksiin ♥