Rakenna valopuu ulos pikkubudjetilla

Syksy on tupsahtanut minusta vähän yllättäin tänne kaakkois-suomeen. Enkä nyt tarkoita vesisateita joita on jatkunut läpi vuoden vaan pimeyttä ja yhtäkkiä kellastuneita puita. Pimeys saa aikaan sen, että pihoille alkaa ilmestyä kynttilöitä ja erilaisia ulkovaloja. Olen monena vuonna katsellut pihoilla olevia valopuita. Ne ovat omalla tavalla kauniita valontuojia, mutta toisaalta taas jotenkin jäykkiä liian suorine oksineen ja symmetrisiä ollakseen luonnon kanssa yhtä. Valopuu on ollut "to-do"-listalla jo vuoden vaan nyt se sitten vihdoin toteutui.


Puu on tehty liki kokonaan kierrättämällä. Purkki on viime kesän jutussa olleilta kasveilta, joka on suuri kurkkupurkki (voi kysellä ruokakaupoista). Se on täytetty hiekalla ja keskimmäinen runkopuu on kiilattu isoilla kivillä tukevasti pystyyn. Pienemmät oksat (4kpl) on kiinnitetty runkopuuhun mustilla nippusiteillä. Ennen kiinnittämistä olen kuorinut männyn oksat liki kokonaan. Ja puu on maalattu mustalla spraymaalilla, maali ei kestä ilman kuorimista. Vanhoista kuivista männynoksista kaarna irtoaa ihan repimällä. 

Valoiksi olen laittanut kuparilankavalot, näitä tuntuu löytyvän nyt monesta paikasta. Ne ovat keveät ja huomaamattomat päiväsaikaan.

Ennen kuin riennät metsään on meidän tee-se-itse ihmisten hyvä muistella jokamiehen oikeuksia. "Hakkuujätteitä ei saa kerätä luvatta. Maahan pudonneita risuja ja käpyjä saa sen sijaan ottaa." Jos jokin mietityttää on hyvä lukaista asioita vielä ymparisto.fi sivulta. 

Kannattaa myös vilkaista jutut maitotölkeistä tehdyistä Valotaloista ja ylhäällä näkyvästä Kuuvalosta, joka on nyt nostettu vanhan maalatun kukkapylvään päälle. 

Tuohisydän kierrätyskynttilät

Syksy on tuonut tullessaan uusia tuulia koko perheelle ja tuntuu, että nyt taitaa olla meillä ne ruuhkavuodet, mistä olen kuullut huhuja. Kalenteri on tuupattu niin täyteen, ettei aina muista mikä päivä on menossa. Kaksi kunnon sairasaaltoa ja miljoona muuta sivu showta, oli pakko antaa somen hiukan hiljentyä ja keskittyä pyörittämään pesueen arkea. Oma aika on tainnut jäädä tasan työmatkoihin ja se hetki kun kuopus on nukuhtanut on mennyt tasatessa pulssia ennen kuin taju on lähtenyt.

Onneksi tähän rytmiin on ehtinyt taas tottua ja kaivannut tätä omaa hetkeä blogissa. Tämä on aina yhtä iloinen kuin jännittävä hetki kun alkaa kirjoittaa ja hahmottaa tulevaa julkaisua. 

Nyt kun väistämättä illat ovat alkaneet pimetä olen kaivellut jo kynttilöitä esille, syksyn edetessä kynttiläpajakin taas aukeaa ja vanhat jämät sulatetaan taas uusiksi. Pohtiessani tölkkien kierrätystä tajusin niiden olevan ihan loistavia kynttilöiden valussa.

Eräs iltapäivä sytyttelin tuohipalalla kylpytynnyriä ja silloin iti ajatus: Voisiko tuohesta tehdä kynttilään sydämen?


Käytin jättituikkuihin juomatölkkejä, vanhoja kynttilän jämiä ja koivun tuohta. (Tuohta ei saa ottaa elävästä puusta! Omat kipaisinkin halkopinosta.) Leikkasin tölkistä 2cm korkeita kuppeja ja maalasin ne spraymaalilla. Annoin maalin kuivua hyvin.

Tuohisydämiä kokeilin useamman version, kunnes löytyi ns. oikea resepti. Kuorin tuohesta pois valkoisen pinnan, kuten alapuolella olevasta kuvasta voit nähdä. Leikkasin saksilla noin tulitikun korkuisen suikaleen. Sydän on taiteltu kahdesti, jonka jälkeen dippasin ne vesihauteessa sulatettuun steariiniin ja painoin tiiviiksi ja litteäksi heti leivinpaperin välissä. Sydämen saa pysymään pystyssä taittamalla pari milliä toisesta päästä ja pujottamalla pään klemmarin väliin.





Kynttilämassan sulattaminen käy helpoiten niin, että jämät paloittelee pienemmäksi. Näin sulaminen on nopeampaa. Itse käytän metallista 5dl mittaa. Kuumennan puolikattilallista vettä kiehuvaksi ja lasken sitten lämmön pienimmälle tasolle. Upotan mitan kuumaan veteen ja annan palojen sulaa. En laita kaikkia kerrallaan vaan pikku hiljaa.

Kun massa on sulanut ja sydän paikallaan, kaada sula massa kuppiin ja anna jäähtyä. Leikkaa sydän 1cm mittaiseksi. Pienempi sydän ei pala kunnolla. Ensimmäisen kerran sytyttäessä tuohesta tulee pieni tuoksu hetkeksi, joka häviää kun sydän on syttynyt kokonaan. Sydän on sytytettävissä ja sammutettavissa ihan kuten tavallinenkin sydän. Tuikkukupit olivat lämpimät, mutta eivät kuumat. Muistathan kuitenkin polttaa kynttilät aina tarpeeksi kaukana toisistaan ja palamattomalla alustalla. Mitään kynttilöitä ei saa koskaan jättää valvomatta! Nämä kyntilät olivat pöydällä vain kuvausta varten.

Jos haluat kuitenkin käyttää kynttilöissä valmista sydäntä tämän näpertämisen sijaan.  Suosittelen näin leveään astiaan puisia kynttilän sydämiä, joita voi ostaa esimerkiksi täältä Lime pop:sta. Ohuella sydämellä kynttilä ei nesteydy reunoille asti.

Tunnelmallista syksyn alkua!



Muistatko vielä nämä kynttilät? Ohjeet kaikkiin kynttilöihini löydät TÄSTÄ.




Koko perheen fillari, korvaa auton helposti + alekoodi pyöräkaupoille

Huhtikuun räntäsateiden aikaan meille kotiutui Babboe Curve E - perhefillari. Ja siitä on ollut kyllä niin paljon iloa, etten osaa sanoin kuvata. Pikkukylässä kaikki on joko tosi lähellä tai sitten ns. tosi kaukana. Sähköavusteisella fillarilla taittaa 35kilsan kauppareissut naapurikaupunkiin Imatralle helposti. Siihen nakkaa mukaan niin koiran ruokasäkkiä kuin kauppakassia. Lapsikin mahtuu vielä kerhomatkalta mukaan. 

Suurimmat haasteet pikkukylän pyöräilyn tuo aika huonossa kunnossa olevat pyörätiet tai niiden puute, on liian suuri riski lähteä laatikolla kohti kaunista Puumalaa vilkkaasti liikennöidyllä tiellä. Sillä autotien laidan kuperuus pakottaa ajamaan laatikolla melkoisen keskellä tietä ja jostain kummasta silloin röyhähtää autoilija viha. Ne hivuttavat niin läheltä kuin olla saattaa. Naaman ilmeistä voi lukea minun olevan idiootti kun pyöräilen keskemmällä tietä. Olen itsekkin autoilija, mutta ei tule mieleenkään kiilata pienempiä tai puida nyrkkiä. Jokaisella on oikeus turvalliseen liikkumiseen maantiellä.


Joku saattoi huomata, ettei kuvissa ole ihmislasta vaan meidän mäyris. Epäilin muuten suuresti suostuisiko pappamakkaramme Väinö retkeilemään laatikossa. Selkä on sillä kiukutellut aina välillä ja pitkän lenkit ei enää onnistu tai pyörän vieressä hölkkäilyt. 

Pohjalla laatikossa meillä on ollut jo muutenkin eteiseen tarkoitettua metrimattoa muotoon leikattuna. Nyt laitoin vielä räsymaton lisäksi sisäpuolelle, jotta sen matka olisi mukavampi. Ja tietysti turvavöistä huolehdittiin myös. Ja kappas vaan Väinö tuntui viihtyvän oikein hyvin. Kun pysähdyimme herra kurkki luukusta ja nuuski maailmaa, haukkui ohi liitävän räksän ja istahti taas ottamaan kyytiä. Lopussa kiitos seisoi ja se pääsi kunnon kävelylenkille Saimaan rantaa. Paluumatka sujuikin laatikon pohjalla köllöttäen. Historiaa oli kympin lenkit papparaisen kanssa, vaan nyt nekin onnistuu ja sen ei tarvitse yksin köllötellä kotona vaan pääsee näkemään ihan uusia paikkoja. Perhepyöräilyä parhaimmillaan sanon minä!


Meillähän kyydissä istuu 120cm pitkä kuusivuotias ja turvavyöt olivat liian lyhyet kun jouduin muuttamaan niiden kiinnitystä. Poika istuu yksin kyydissä joten siirsin turvavyöt keskelle. Kun muutenhan laatikossa lapset istuvat reunoilla. Tämä siirto toi minusta ajoon vakautta paljon lisää.

Kävin ostamassa pätkän hihnaa ja tein uuden alaremmin keskelle. Pujotin sen takaa läpi. Erittäin toimiva ratkaisu. Lisäksi poika mahtuu todella hyvin kypärän kanssa vielä istumaan sadekatokseen. Fillari korvaa siis mainiosti auton, vaikka sekin täällä on liki pakko omistaa. Julkisia kun kulkee rajusti sanottunu aamulle pois päin ja illalla takaisin. Jos asuisimme hiukan enemmän kaupungissa päin hylkäisin toisen automme oitis, tämä fillari on pieni ihme josta voi nauttia koko perhe.



Jos oman Babboe-fillarin hankinta on ajankohtainen kannattaa napata tästä alekoodi VILLAGE50 ja saat sillä 50 euron alennuksen Babboen ja Tavarapyörä asiantuntija kaupoista kun hankit pyörän. Koodi on voimassa vuoden 2017 loppuun asti.  Käyttäessäsi koodia saan minä myös matkakassaani palkkion.

Onko äidistä eräjormaksi osa 2: Teltassa



Kesän ensimmäinen telttaretki odotti sopivaa päivää liian kauan. Työvuorojen ja luonnonilmiöiden sopivuus ei meinannut kohdata laisinkaan. Tosi telttailija ei kaihda pahaakaan säätä, mutta tahdoin pojalle ensimmäisen kokemuksen olevan ilo ja nautinko. En tuulen, sateen ja kylmän kombo jota pakenemme teltassa. Oma muistikuvani telttailuista muistuu mieleen vain vuotava teltan katto ja aamulla puoli väkisin juotu hopeatee seurakunnan leirillä. Tuon muiston voin jättää nyt taka-alalle ja muistella herkullisen kuumia ilta- ja aamukahveja teltan suulla Saimaan rannalla, samalla kun suu täynnä leipää oleva retkikumppanini selittää kalan anatomiaa. "Tieshitkö et kalalla on kamalashti shuolia?" Oma iltapala maistui vielä kuitenkin, vaikka etäisesti viidentoista minuutin anatomian oppitunnin jälkeen ei ehkä niinkään hanakasti.


Vesi tuntui olevan jäätävää vaikka lämpötila hätyytteli rannan tuntumassa hellerajaa ensimmäisenä päivänä. Useita tunteja meni kuitenkin rannassa kahlatessa ja kalan nassikoita jahtaillessa. Jos ei kädessä ollut onki, oli ämpärin aika toimittaa ansan virkaa. Kaislikon reunasta narratut särjet päästettiin takaisin, ahvenen mokomat pysyttelivät meidän ulottumattomissa koko reissun. Onneksi olin varannut vastusteluista huolimatta mukaan muutakin evästä. Pojan päättäväinen asenne "syömme vain kalaa" ei siis tällä reissulla vielä pitänyt meitä eväissä. Olisiko särkisoppa ollut vaihtoehto?

Koko retkeilyn pohja-ajatus on saada meidät kummallisesti pikkukyllässä liikaa rutiineihin jämähtäneen porukan tavat muuttumaan. Tarttumaan haasteisiin, nauttimaan siitä mikä on ihan lähelle. Taannoin puhuin erään ihmisen kanssa ja hän sanoi: Kun kaikki on liian hyvin, ihminen valittaa. Se keksii jotain mistä nurista. Olen pohtinut tuota keskustelua ja tullut siihen tulokseen, hänen olevan varsin oikeassa. Olen nimittäin törmännyt tähän ilmiöön aika usein lähiaikoina.

Telttaillessa ei muistunut omaan tai retkikaverin mieleen narina. Ainoastaan pieni painostus joka toisessa lauseessa, jossa toivottiin lisää kalaa tai kalastusaikaa. Illalla kuitenkin kellon lähestyessa yhdeksää olimme molemmat melko valmiita katsomaan kuinka uni tulee teltassa. Iltalaulujen, suukkojen ja kikatuksien jälkeen telttaa hiljeni hetkessä. Luomet painui kiinni, ei edes mielikuvitukselle ollut tilaa. Kerran yöllä heräsin tuttuun pärinään. Se kuului toisen makuupussin uumenista. Suljin silmät takaisin ja nukahdin takaisin tyytyväisen pojan kuorsaukseen.




*hyttysten karkoistuslaite saatu ThermaCell
Aamulla käki kukkui ylös minut ja myöhemmin liki kellon ympäri kuorsanneen kalakaverin. Hymy joko pilkotti  makuupussin suusta sai omankin suun hymyilemään. Huomenta. Uni oli kuulemma ollut parasta mitä vaan voi olla ja ei ollut susihukkanenkaan viitsinyt vaivautua teltalle kuorsauksen vuoksi. Tulimme lopputulokseen, että seuraavilla vapailla nukumme jälleen teltassa. Sovittu! 

Sen aamupäivän tohinat meni syödessä ja kalastaessa. Lähdön hetkellä mieli oli hiukan haikea. Onneksi tiedämme jo seuraavan telttayön ajankohdan ja paikan. Onneksi se on niin pian, ettei edellinen reissu ole vielä edes painunut unholaan. Todettakoon, että äidin eräjorma-mittari on saavuttanut pykälää isomman vaihteen ja odottaa jo seuraavaa reissua.