Bataatista kasvoi huonekasvi

En ihan uskonut miten valtava huonekasvi bataatista voisi kasvaa, kun nappasin sen juurtumaan vesilasiin 17. helmikuuta. Bataatin vaiheista on vilahdellut kuvia tuolla Instagram:n puolella. Tässä se on nyt tänä päivänä. Pisimmät oksat ovat jo liki puolitoistametrisiä. Jos innostut kasvattamaan omaasi, kurkkaan bataatin istutusvinkit aiemmasta jutusta täältä.


Laitoin kasvuvaiheen alussa bataatille hiukan nestemäistä kasvimaanlannoitetta ja sen jälkeen se sai lisää vauhtia. Alkakasteluruukku on sille ihan ehdoton, se on juoppo! Joka päivä säiliön saa täyttää, varsinkin aurinkoisella säällä säiliö on hetkessä tyhjä. En laitannut käynnöstukea vaan kasvatan sitä ympyrän muotoiseksi puskaksi. Nähtäväksi jää kuinka pitkään se jaksaa kasvaa sisällä? 



Kireitä siimoja ja lämpönyytit

Arvaan miltä jäisistä kalapuikoista tuntuu töröttäessä kameran kanssa laiturin nokassa. Eilen tuuli aivan kamalasti, kun kävimme kahdestaan avaamassa pojan kanssa meidän kalastuskauden. Tosin hänelle tämä oli jo neljäs kerta viikon sisällä. Heti jäiden lähdettyä oli virvelit ja vempeleet kaivettava esiin. 

Laiturin nokassa minä muistutin lähinnä mustaa muumiota, jolla oli punainen nenä. Kun taas innokas kalastaja hehkui intoa virvelin jatkeena. Kunnon kerrospukeutuminen näytti menneen nappiin! En voi liiaksi koskaan hehkutta Name it softshell-vaatteita. Niistä ei tuule läpi ja ne ovat sopivan notkeita ulkoiluun. Meillä on ollut näitä monta vuotta aina haalarista lähtien. Olen itsekin käyttänyt entisessä ulkotyössäni softshell housuja ja takkia, aivan mahtava lämmön kesto kyky. Pojan tämän kevään lempparitakki on 4€:n Name it:n löytö. 


Tunnin jaksoimme keikkua kahdessa paikassa, kunnes lumipyry saavutti meidät. Oli pakko luovuttaa ja lähteä lumipyryä karkuun. Toukokuun puolessa välissä se kuullostaa aika vitsiltä! Ulkona tosiaan oli vain kaksi lämpöastetta ja nekin kaksi lämmön lupausta katosivat tuiskun iskiessä naamaan...



Kotona syväjäästä oli selvittävä hellin konstein. Tiesithän ettei jäisiä sormia tai varpaita saa koskaan laittaa kuumaan veteen. Kylmä tekee tunnottomaksi ja voit todellakin kuumassa vedessä saada oikeasti palovamman. Hellä vinkki kylmiin sormiin on lämpönyytit. Ne syntyy juuri niistä varusteista mitä teillä on kotona. Riisistä(meillä puuroriisi) ja puuvillatrikoosta. Nämä ovat myös oiva vinkki mummukan sormille tai äidin hartioille nyt äitienpäiväksi. 


Leikkaa puuvilla trikoosta(vanha t-paita) ympyrä.  Kaada riisiä keskelle. Harsi reuna reiluilla pistoilla ja kiristi suu suppuun. Ompele n. 10 pistoa nyytin läpi, jotta riisit pysyy sisällä. Lämmitä pussukkaa mikrossa 1 minuutti. Pujautu valmiiksi sänkyyn peiton alle, sohvalla viltin alle tai lämmittele käsiä. Lämmitä neulojan kipeitä ranteita tai jumissa olevia hartioita. Sopii myös imettäville rinnan päälle. Jos neulaa ei löydy voi väliaisen nyytit tehdä vain solmimalla  suu trikoonauhalla.

Ihanan moni käyttöisiä ja jokainen voi tehdä juuri oman kokoisia. Lämmintä viikonloppua 



Pikkukylä täyttää 2vuotta tänään!

Voi mahdoton sentään! Aika se mennä viipottaa! Pikkukylä on tänään kaksi vuotias. Iän muuten huomaa, on opittu paljon. Kävelemään askel askeleelta. Miljoonannen käynnin rajapyykki näkyy jo! Se tuntuu jotenkin ihan hullulle, että tilastollisesti n. joka viides vastaan tulija on käynyt pikkukylässä. Totaalisen epätodellista! Suurimman osan ajasta olen blogannut nimittäin ihan itsenäisenä, en ole kuulunut portaaleihin kuin muutaman kuukauden viimevuonna tästä ajasta.

Te olette siis tehneet pikkukylän näkyväksi ympäri Suomen, kotisohville, päiväkahveille ja iltojen iloksi. Jos voisin, teitä kaikkia halaisin. Ihan niin kuin halaan paljon ihmisiä ympärilläni arjen tuoksinassa. Ilo on täällä ylimmillään! Kiitos.


Ihan huikeasti naurattaa itseään millaisia postauksia on alkupäässä tätä blogia tullut tehtyä. Pahimmat vai sanoisiko kamalimmat olen poistanut. Tuskin kukaan niitä kaipaa tai siellä kahlaa. Olen koittanut panostaa selkeyteen ja siihen, että teidän olisi helppo käyttää blogia. Toivon, että olette tunteneet myös minut täällä. Läsnä ja kuuntelemassa teitä. Bloggaaminen on paljon vuorovaikutusta ja koetan löytää aiheita jotka kiinnostaa myös teitä. Puuhaan niin paljon täällä "kulissien" takana ja ehkä alle puolet päätyy postauksiksi. Kesän mittaan tulette näkemään mitä muuta puuhaan kuin näpertelen, palan elämää touhujen lomassa. Iloisia vinkkejä siis täältä Etelä-Karjalasta!

psssst...Toisinaan blogista innostuu muutkin kuin minä... alla linssilude ruusujen kimpussa!


Mistä te sitten olette villiintyneet viimeisen kahden vuoden aikana? Top 5 tulee tässä:

1. Jättineule nro 2 - on ollut kaikkien aikojen suosituin. Räjähtävän innostava postaus!
2. Jättimuna vessapaperista ja sokerista - loistavana kakkosena ja vain 2kk vanha postaus! Huh!
3. Tee itse nastakengät - yllätys kolmonen minulle. Liukas talvi nähtävästi.
4. Jättiviltin A-B-C lukijakuvin - tiukkana nelosena. Odotin korkeampaa sijoitusta.
5. Voihan idis! - pikku rasiat maitotölkin korkeista. On ollut aina julkaisustaan top 5 joukossa.

Synttärithän ei ole mitään jos ei ole lahjoja. Siksi teille on tällä viikolla muutama paketti. Ensimmäisen  pikkukylän synttäripaketti arvonnan löydät facebook-sivuilta -> Täältä!

Aurinkoista viikko blogiystävät, Satu-Johanna.

Onko äidistä eräjormaksi?

Voiko tälläinen sisäsiisti äiti ihminen muuttua vuosien varrella niin, että puskat alkaa vetää puoleensa kuin kukat mehiläisiä? Ilmeisemmin on todettava kyllä! Kiittäminen tästä on varmasti meidän pientä miestä. Jonka sydän sykkii luonnolle ja kalastukselle hyvin voimakkaasti.


Jo ihan pienenä hän oli kiinnostunut onkimisesta ja tonkimisesta. Eläimiä, kuten koiria tai hevosia hän ei ole pelännyt koskaan vaan ennemmin on pitänyt toputella liikaa rohkeutta. Hän on päässyt mukaan pupujahteihin, koska on sinne halunnut enemmän kuin mitään. Kerran kovassa kuumeessa ei mukaan päässyt, mutta itki onnesta nähdessään autotallissa roikkuvan saaliin. Toisin kuin minä joka tuijotteli autonrenkaita... Kuollut hirvi auton lavalla kiehtoi niin paljon, että oli pakko päästä katsomaan. Mikä olikaan ensimmäinen kommentti: "Voi miten kauniit silmät!". Hänelle asiat ovat luontevia ja itsestään selviä. Ei eläimiä ammuta huvikseen vaan jostakin syystä. Kuka meillä kaappaa Metsästäjä-lehden ensimmäisenä, se on kai jo ilmiselvää!


Sitten on tuo kalastus. Rakas rakas rakas kalastus. On onki ja virveli. On vieheet, jigit ja kupposet. Sitten on äiti, joka ei ollut 35 vuoteen ole matoa koukkuun laittanut tai kalaa koukusta irrottanut. Naurakaa pois! Olin tuolta niljakkaalta touhulta välttynyt, kunnes tuli päivä jolloin iskä olikin töissä. "Äiti, lähdetään vähän vippailemaan?". Pitkään harkittuani myönnyin kumihanskojen kanssa matkaan. Toivoin sydämestäni ettei saalista tulisi. Kamala äiti. Voitte arvata, että sitähän alkoi tulla.Yllätykseni poika tuumasi neuvovansa minua ja irroitti itse kaikki yhtä kalaa lukuun ottamatta. Äidin harjoituskalaa. Olisipa ollut joku katsomassa kun irrotin sitä. Hahhaahaa... Ihan naurettava juttu: irvistelin ja takuulla kiroilin sekä puistattelin kiduksiin tarttunutta koukkua. Olihan se särki nyt ainakin dinosauruksen kokoinen taistelija. Katsokaa itse ⬇


Tämän kesän tehtävä on viettää aikaa luonnossa. Nukkua teltassa, eli selättää mörkö. Epäilen hiukan edelleen, että hirvekset, ilvekset, sudekset ja mörökset syö minut suihinsa. Aioin silti sitä toteuttaa! Ja parasta mitä on päästään nauttimaan Saimaasta ja pikku "puroista" kanootilla jonka hain menneellä viikolla. Kysyin varoen roskalava palstalla olisiko kellään kanoottia, joka lojuu yksin surkeana pihalla? Me kunnostaisimme sen mielellämme kesän luontoretkiin. Ja onneksi sain yhden vastauksen joka oli: Tule hakemaan, pohjassa on pikku reikä. Kunhan tämä tyhmääkin tyhmempi räkä-/kuumetauti häviää alkaa kanootti projekti pihalla. Tuskin maltan odottaa!

Odotettavissa siis mahtava uusien kokemuksien kesä ja projekti "Kuinka äidistä tehdään eräjorma?" on alkanut. ps. Saanko käyttää inkkaripäähinettä kanootissa? Ainakin aion laulaa... kanootin kapean vesille työnsin, seuraan nyt majavaa vaeltavaa...  ja kuvittelen olevani lapsuuteni urhea idoli Hiawatha!