Pala kesää pakkasen keskelle - metsämansikkasaippua

Aamulla katsahdus pakkasmittariin muistutti tiukasta, että elämme helmikuuta. Marraskuun Thaimaan loma on enää muisto kuumista ja aurinkoisista päivistä, sekä kylmistä juomista . Tuo lause on kääntynyt päinvastoin kylmät ja aurinkoiset päivät, kera kuuman juoman. Matkakuume siis polttaa ja lentoja on tullut selattua paljon, ehkä liikaa. Vai voiko liikaa haaveillakkaan? Ei kai?

Kaukomaan kaipuu ja kesän kutsu sai kaivamaan esille ensin tuoksuöljyt ja sen seurauksena saippuamassan. Illalla saunassa olisi saatava jotain lepytystä kesämielelle. Mikä sen paremmin toisi kuin metsämansikka.



Kuoriva metsämansikkasaippua(2kpl): 

Saippuaa on tarkoitus käyttää vartalon pesuun, tee siis jokaiselle käyttäjälle omansa. Kuivata saippua roikkumalla, näin se saa ilmaa ja säilyy hyvänä. Mansikan siemenet kuorivat ihoa kevyesti ja mukaan laitettava karitevoi auttaa siihen ettei iho kuiva niin paljoa.

Tarvitset:  Valmista saippumassaa 200g • Metsämansikka tuoksuöljyä • Fuksiaa saippuaväriä • Mansikan siemeniä • Mikron kestävän sulatusastian • Muotin (vaikka jugurttipurkki) • sekoitus väline (lusikka)• muovinarua kiinnitykseen. Jos haluat voit lisätä massan mukaan karitevoita, se tekee saippuasta kermaista ja ei kuivata ihoa niin paljon.

Ota tarvikkeet kaikki valmiiksi. Paloittele saippuamassa astiaan, sulata mikrossa ohjeen mukaan. Lisää sulan massan joukkoon kaikki loput tarvikkeet, reippaassa tahdissa massa jähmettyy pian. Saippuaväriä kahteen kämmenen kokoiseen saippuaan tarvitsen 4 tippaa, tuoksuöljyä 15 tippaa, mansikan siemeniä ja karitevoita molempia ruokalusikallisen.

Kaada massa muotteihin ja anna jähmettyä. Noin tunnin kuluttua saippuan pystyy irroittamaan varovasti ja painamaan grillitikulla reiän massaan, johon naru pujotetaan. Reiän voi tehdä myös poralla.  Nautinnollisia suihkuhetkiä!  ps. Omat tuotteeni olen ostanut www.saippuapaja.fi



Kuha on lähiruokaa, tee itse kalapuikot!

Tämän talven herkkua on ollut ehdottomasti meillä kuha. Nuo suuren suosion saaneet kuha meemit ovat yltäneet aina parkkikiekkoihin asti. Kuha ei kyllä ole itse mikään vitsi kun vilkaisee sen kilohintaa kalatiskissä. Hikikarpaloita se nostattaa ennemminkin pintaan. Onneksi minulla on näitä kalastusintoilijoita jo pienemmässä koossa. Poika nauttii touhusta ympäri vuoden. Iloksi asumme Saimaan lähellä ja virveli sekä onki saa sulanveden aikaa kulkea kontissa. Hänen mielestään aina on aikaa pariin heittoon jopa kauppamatkalla. Nyt talvella on aikuisia, joiden mukana pääsee verkoille ja mikäs sen mukavampaa olla miesten kanssa kalassa.

Koko porukka saa puolestaan nauttia sitten näistä antimista. Parasta on tällä hetkellä matikkakeitto ja nämä paneroidut kuhafileet. Tämä panerointi sopii kyllä kaikkiin kaloihin, myös pakastealtaasta löytyvään seihin. Voin taata, että itse tehdyt kalapuikot uppoaa napaan kuin napaan.
Kokkina olen kokeileva ja luotan omiin näppeihin. Niin on tämäkin syntynyt kokeilemalla mikä on omaan suuhun sopivaa. Hehe! Ohje sisältää kaikkea mitä nykyisin pitäisi välttää, joten hurraa verisuonet ja nam nam suu! 

Panerointi pikkukylän tapaan: 
↣ 1 kananmuna, riko muna syvään lautaseen ja vatkaa haarukalla rikki.
↣ Sekoita toiselle lautaselle: 0, 5 dl vehnäjauhoja, 0, 5 dl korppujouhoja, 0,5 tl suolaa, ripaus sitruunapippuria

Laita pannu kuumenemaan. Lisää kuumalle pannulle voita. Kasta kala ensin kananmunaan ja pyöritä sen jälkeen jauhoseoksessa. Paista kaloja miedolla lämmöllä kunnes pinta on kauniin kullan ruskea. Anna paistua vielä pari minuuttia tämän jälkeen. Ohuet kalat tulevat hetkessä! Paistoaika riippuu siis ihan kalan paksuudesta. Kun kalat ovat valmiit purista niihin tuoreen sitruunan mehua. 


Muistatko nämä? Itse tehty nahkainen matto ja jättiviltti.

Monta kertaa jää miettimään jääkö kaikki DIY ideat käyttöön vai onko ne hetken huumaa? Omalla kohdalla useimmat asiat ovat kausikäytössä tai sitten puran myöhemmin teen uusia juttuja. Makuuhuoneessa on kuitenkin kaksi kestosuosikkia. Nahkainen matto josta nautin ympäri vuoden ja viime syksynä tehty jättineulepeitto. Kevään korvalla varmasti jättineuleen laitan kaappiin, mutta matto  jatkaa. 


Matto on saanut monesti ihmetystä, mutta kuka jalalla on sen päälle astunut on ihastunut. Se on pehmeä ja lämmin paljaankin jalan alla. Se on helppo pitää puhtaana, sen voi jopa mopata! Keinonahka sallii sen. Jos keinonahka kuulostaa kurjalta voin sanoa, ettei todellakaan ole. Nykyiset jäljitelmät ovat pinnaltaan niin aidon tuntuisia. Myöskään koiran kynnet ei ole saanut mattoon ainuttakaan jälkeä. Alkuperäisen jutun löydät täältä: Päällystäen nahkainen matto.

Pienempi jättineule.


Valtavan muhkea jättineule taas puolestaan on aina yhtä ihastuttava ja pehmeä. Suuren kokonsa vuoksi se on päätynyt makuuhuoneeseen. Pienempi jättineule on olohuoneen puolella, vaikka ei sekään mikään pikkuruinen ole! Aluksi neuleesta lähti jonkin verran nöyhtää, mutta ei enää. Pihalla pakkasilla tuulettamalla ne saavat hyvän raikastuksen. Jos megakokoiset silmukat ihastuttaa, kurkkaa alkuperäinen juttu täältä: Näin teet jättineulepeiton.

Suurempi jättineule.


DIY kepeä lehtiteline ja voita uudistunut Kauneimmat Askartelut lehti!

Lehti on nautinto. Se on kuin pieni herkku, jonka voi syödä silmin ja hotkia kerralla lukien. Lehtien ilme on nykyisin niin kaunis ja ne oikeasti sopii jopa sisustuselementeiksi. Ei niitä kannata survoa lehtikorin uumeniin vaan ne kannattaa asettaa esille. Esillä ollessa ne houkuttelee lukemaan uudestaan. Pöydällä ollessa ne päätyy siirtymään ainakin meillä jonnekkin sivumalle, kunnes ne unohtuu. Tuoreimmat lehdet on kiva ripustaa esille ja siitä ne on helppo napata mukaan vaikka sohvalle. Omat lehteni roikkuu super helpoissa telineissä. Niihin tarvitaan nahkanauhaa ja puuhelmet. Helmi solmitaan nauhan päähän ja nauha laitetaan lehden väliin kuin kirjanmerkki. Olen kiinnittänyt ne hyllynreunaan solmimalla.





Vaan mikäs ihana lehti se roikkuikaan tuossa lehti telineessä? Ilolla voin kertoa, että se on Kolmiokirjan uudistunut KAUNEIMMAT ASKARTELUT. Mites minä sitten liitynkään siihen? No kas kas, lehdessä aloittaa uusi palsta, jossa bloggaajat esittelevät parhaimmat askarteluvinkkinsä. The Little Village- blogi sai kunnian olla ensimmäinen palstantekijä. Lehdestä löytyykin kolme sivua minulta. Voi miten kivaa, jännää ja super mukavaa!

Lehti on raikas kuin kevät tuulahdus, niin visuaalisesti kuin sisällöltä. Se on piensisustajan unelma ja näpertäjän näppiin sopiva. Henkilökohtaisesti pidän siitä paljon! Siinä on monta uutta ja modernia ideaa kotiin.

Mukavaa on se, että yhteistyössä lehden kanssa saan hemmotella teitä lukijat ja arpoa teille  kolme(3) kappaletta tätä vuoden ensimmäistä julkaisua.

Blogin logo on Marika Koskimäki-Ketelän käsialaa: www.marikakk.com




OSALLISTU kommentoimalla mikä askartelussa on sinun mielestäsi mukavinta ja olet mukana arvonnassa. Haluatko tuplata mahdollisuutesi? Osallistua voit nimittäin myös blogin Facebook-sivuilla TÄSTÄ. Arvon kolme kappaletta lehtiä 25.2. klo 12:00. Voittajat julkaistaan täällä blogissa, sekä facebook sivuilla.

Klikkaa linkeistä itsesi mukaan myös raikkaisiin tuuliin ja ideoihin:




Kahvinkeitin vaihtui perkolaattoriin

Aamu. Kahvi.  Aamukahvi. En takuulla ole yksin ajatuksen kanssa i h a n a a, siemaillessa ensimmäisiä aromeja aamulla unisena. Aikaisemmin pöydällä roprotti monissa kodeissa tuttu kahvinkeittimien kuningas Moccamaster. Yksi ainut vierailu isän luona sai kahvihetkiin muutoksen. Ihmettelin hänen kummallista keitintä. Hopeista pannua. Pian selvisi ettei kyseessä ole kahvinkeitin vaan perkolaattori, kotoisemmin pulputuspannu. Sen ulkomuoto kiehtoi jo sinällään, mutta maistettuani kahvia sen tuottama sisältö vielä enemmän. 


Perkolaattorissa pannujauhatus kahvi ladataan metallisäiliöön joka laitetaan kannun sisään yläosaan suodatin putken päälle. Suodatinpussia ei siis tarvita. Kun virran laittaa päälle nousee kuumentunut vesi ylös suodatinputkea pitkin pannun yläosaan ja valuu sieltä kahvin jauheen päälle. Ja jälleen takaisin alasäiliöön. Tämä jatkuu niin kauan kunnes lämpötila on lähellä kiehumispistettä, sitten pannun pulputus lakkaa. Virta jää päälle, mutta ns. lämmitystilaan. Kahvi on ihanan pehmeää, kuumaa ja aromit leijailee melko voimakkaasti. 


Tällä hetkellä meiltä löytyy ihan perus juhlamokkaa pannujauhatuksella, mutta perkolaattorin hankinta sai kahvikissan uteliaaksi ja uusia kahvilaatuja on kokeiltava. Oma pannuni on pieni kuudenkupin keitin ja se on hankittu ihan Prismasta, joka yllätyksekseni myi niitä. Jos siis halajat maukkaampia kahvi hetkiä voin lämpimästi suositella oman perkolaattorin hankintaa.


Puupalloista valaisin

Olohuoneen uudet hyllyt kaipasivat kiivasti uutta valaisinta. Jotain muuta kuitenkin kuin kylmää Block valaisinta, joka siellä jo oli. Etsin kaapin kätköistä suuret puuhelmet. Kuitenkin pelkästään ne tuntuivat hiukan tylsiltä jo jo ennestään nähdyiltä. Onneksi muistin viime kesänä purkamani auton hierovan penkinpäällisen. Ruskeat helmet sattuivat hienosti vaalean puun kylkeen. Ohi kiitävän hetken ajattelin maalata tämän valkoiseksi. Se ajatus kuitenkin hävisi heti kun näin kuvion pikkuhiljaa muodostuvan. Ihana combo: modernisti r e t r o.  


Valaisimen muoto on suoraan helmiaskartelu ohjeesta. Ohjeen saat t ä s t ä. Valaisimeen tarvitset 30 isoa helmeä ja 60 pienempää. Valmiin valaisimen koko riippuu täysin käyttämiesi helmien koosta. Suosittelen ainakin n. 30 mm isompiin ja 10mm pienempiin. Näin valolähteen laittaminen on helpompaa ja turvallista. Varaa aikaa ja hiukan kärsivällisyyttä helmien pujotteluun. Parasta on sitoa helmet yhteen käyttämällä kunnon paksua siimaa. Älä säikähdä sitä, että aina kuvio lörpähtää kun laitat lisää helmiä. Jatkat vain eteenpäin aina kiristäen helmiä. Lopussa muoto alkaa tulla esiin ja kuvio napakoitua. Siiman pituutta en harmiksi tajunnut alussa mitata, mutta se oli todella pitkä, muutaman metrin.

Valoksi suosittelen pienkantaista ns. uunin lamppua. Näitä paketteja saat rautakaupasta. Voit itse valita kannan koon, sekä johdon värin ja pituuden. Kokonaisuus maksaa muutaman euron. Kanta on vain painettu helmien väliin paikalleen. Muista huolehti paloturvallisuudesta, ettei lamppu nojaa helmiin. Jokainen askartelee omalla vastuullaan.





Blogin arkistoista löytyy toinenkin puupalloista tehty valaisin jo lokakuulta 2015. Silloin olen tehnyt samantyyppisen, mutta hiukan helpomman version. Ohjeet ja jutun löydät täältä: Puupallo valaisin.


Valkoinen talja ja kauniit hyllylevyt kirpputorilta

Tarkka silmäinen instan seuraaja on varmasti havainnut " h y v ä ä  huomenta" kuvissa jotain valkeaa, pehmeää ja karvaista. Aiemmin alkutalvesta ostin meillä tummanruskean taljan käytettynä olohuoneeseen. Ihastuin sen helppohoitoisuuteen ja ihana pehmeään pintaan. Ruskea sävy oli kuitenkin liian tumma mustan peltikaapin rinnalla. Niinpä lahjoin syntymäpäivänä itseäni ja tilasin vaalean suuren häräntaljan Taljakaupasta. Talja ei ole puhtaan valkoinen vaan hiukan enemmän luonnonvalkea, kermainen. Aivan  i h a n a  paljaan jalan alla.
Talja pehmentää yleisilmettä paljon ja tuo taas puhtaan valkoista ja mustaa korostaen esille. Olohuoneen kevät ilme muodostuu palapalalta. Kunhan kaikki palikat ovat paikallaan ja olen saanut uuden DIY valaisimen ja taulun viime vedot valmiiksi on luvassa kattavempi katsaus muutokseen. 



Nämä hyllyt hurmasivat minut ihan ensi silmäyksellä niiden nököttäessä kirpparin nurkassa. Euron kappale hinta ei saanut enää empimään. Pohdin hioisinko niitä vai jättäisinkö niihin tämän elämää nähneen pinnan. Ne ovat jotenkin mukavat näinkin. Kumpi sinusta olisi parempi?


Näiden paikka tulee olemaan keittiön seinällä... vaan mistä löydän kivat kannattimet? Ehdotuksia keveistä metallikannattimista? Minulla on jo House Doctorit olohuoneessa ja en haluaisi samanlaisia keittiöön. Värillä ei ole väliä sillä pystyn ne itse sävyttämään oikeiksi. Nyt siis hyviä vinkkejä kaivataan!


Raikas keväinen pintaremontti

*yhteistyössä K-Rauta Rautapertti

Meillä koti on hyvin musta-valkoinen, vaikkakin omasta mielestä myös persoonallinen suurine mustine kaappeineen ja itse tehtyine valaisimineen. Paljon on tehty ja ideoita itselle omaan tarpeeseen ja makuun. Nyt tuli vaan jotenkin kaipuu pehmeyteen ja väreihin. K-Rauta järjesti viime viikolla sisustusiltamat ja nappasin mukaan muutaman värilastun. Yön yli mietin ja seuraavana päivänä jo pyörittelin purkkeja kotona käsissäni. 


Ensimmäiset vedot väriallergisena jopa jännitti. Olohuoneen seinälle alkoi levittyä pehmeä ja raikas keväinen tuulahdus. En ollut hetkeäkään sitä mieltä, että sävy olisi väärä. Purkki kakkosen avaus puolestaan oli arvoitus. Olisinko hyppäämässä vaaleanpunaiseen tylliunelmaan vai kauniin hillittyyn sävyyn. Onneksi jälkimmäinen oli tällä kertaa se oikea. Väri ei ole vaaleanpunainen vaan utuinen, päivänvalossa sävy ikään kuin häviää. Kuvissa värit voimistuvat ja ne ovat ehkä astetta tummempia kuin luonnossa. 


Saman lastun sävyt sointuvat hyvin yhteen ja maaliksi on valittu himmeänä, jotta puuterinen tuntu tulisi esille. Se onnistuikin mielestäni hyvin. Sävyt ovat Tikkurilan X445(olohuone) ja Y319(keittiö).

Uusien hyllyjen etsintä oli monien hikikarpaloiden takana. Haluan messingin toistuvat huoneesta toiseen pieniä annoksina. Löysin vihdoin House Doctorin messinkiset kannattimet domdom:n verkkopuodista. Hyllylevyt tuottivatkin vielä enempi päänvaivaa. Ei missään ollut sopivia. Ei kertakaikkiaan missään. Jouduin nyt tyytymään hetkellisesti liimapuulevyihin kunnes saan kunnon hyllyt. Se toteutunee kevään aikana. 

Kerrankin voin todeta olin rohkea! Se kannatti! Iloista pakkasviikkoa kaakonkulmalta!

Tahdon taulun! Oikean sellaisen.

Olen tosi kauan etsinyt meidän olohuoneen seinälle taulua. Oikeaa maalattua taulua. Ainoat taulut johon olen täällä päin törmännyt ovat sitä vanhaa koulukuntaa lato maisemineen ja sankkoine kuusikkoineen. Puhumattakaan Imatrankosken kuohuista ja Ruokolahden kirkosta. En nyt kuitenkaan taidesuunnaltaan etsi tuollaista. Vaan raikasta taulua joka toisi kotiin valoa ja väriä. Taulu voi esittää puolestani vaikka virtuaalista männynkäpyä tai päätöntä balleriinaa, kunhan se kolahtaa! Kunnolla! 


Niinpä päätin sitten ottaa pensselin käteen ja lähteä katsomaan osaisinko itse toteuttaa tuon taulun josta olen haaveillut. Nappasin nykyisen kangastaulun seinältä inspiraation iskiessä ja kolisten maalipurkkeja, valkoista seinämaalia kaksi kerrosta pintaan ja tadaa! valmis pohja oli siinä. Mitä siihen maalaisin oli arvoitus itsellenikin. Silmissä siinsi jostain syystä japanilaisten kirsikkapuiden vaaleanpunainen hehku. Päätinkin lähteä liikkeelle siitä. Maalasin pohjasävyn valkoisella ja vaalaenpunaisella helmiäisellä maksimoidakseni hehkun.


Seuraava vaihe oli silkka arvoitus. Lähdin vain käden vietäväksi, ensimmäisenä päivänä illan hämärtyessä olin päätynyt tilanteeseen, jossa vaaleanpunaisena hehkuvat lehdet humisivat taulussa... Kuinka kummassa näin kävikään?

Tänään taulu on saanut viimeisiä vetojaan ja paljastuu teille loppuviikosta vielä... Ihan jänskättää!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...