Koko perheen fillari, korvaa auton helposti + alekoodi pyöräkaupoille

Huhtikuun räntäsateiden aikaan meille kotiutui Babboe Curve E - perhefillari. Ja siitä on ollut kyllä niin paljon iloa, etten osaa sanoin kuvata. Pikkukylässä kaikki on joko tosi lähellä tai sitten ns. tosi kaukana. Sähköavusteisella fillarilla taittaa 35kilsan kauppareissut naapurikaupunkiin Imatralle helposti. Siihen nakkaa mukaan niin koiran ruokasäkkiä kuin kauppakassia. Lapsikin mahtuu vielä kerhomatkalta mukaan. 

Suurimmat haasteet pikkukylän pyöräilyn tuo aika huonossa kunnossa olevat pyörätiet tai niiden puute, on liian suuri riski lähteä laatikolla kohti kaunista Puumalaa vilkkaasti liikennöidyllä tiellä. Sillä autotien laidan kuperuus pakottaa ajamaan laatikolla melkoisen keskellä tietä ja jostain kummasta silloin röyhähtää autoilija viha. Ne hivuttavat niin läheltä kuin olla saattaa. Naaman ilmeistä voi lukea minun olevan idiootti kun pyöräilen keskemmällä tietä. Olen itsekkin autoilija, mutta ei tule mieleenkään kiilata pienempiä tai puida nyrkkiä. Jokaisella on oikeus turvalliseen liikkumiseen maantiellä.


Joku saattoi huomata, ettei kuvissa ole ihmislasta vaan meidän mäyris. Epäilin muuten suuresti suostuisiko pappamakkaramme Väinö retkeilemään laatikossa. Selkä on sillä kiukutellut aina välillä ja pitkän lenkit ei enää onnistu tai pyörän vieressä hölkkäilyt. 

Pohjalla laatikossa meillä on ollut jo muutenkin eteiseen tarkoitettua metrimattoa muotoon leikattuna. Nyt laitoin vielä räsymaton lisäksi sisäpuolelle, jotta sen matka olisi mukavampi. Ja tietysti turvavöistä huolehdittiin myös. Ja kappas vaan Väinö tuntui viihtyvän oikein hyvin. Kun pysähdyimme herra kurkki luukusta ja nuuski maailmaa, haukkui ohi liitävän räksän ja istahti taas ottamaan kyytiä. Lopussa kiitos seisoi ja se pääsi kunnon kävelylenkille Saimaan rantaa. Paluumatka sujuikin laatikon pohjalla köllöttäen. Historiaa oli kympin lenkit papparaisen kanssa, vaan nyt nekin onnistuu ja sen ei tarvitse yksin köllötellä kotona vaan pääsee näkemään ihan uusia paikkoja. Perhepyöräilyä parhaimmillaan sanon minä!


Meillähän kyydissä istuu 120cm pitkä kuusivuotias ja turvavyöt olivat liian lyhyet kun jouduin muuttamaan niiden kiinnitystä. Poika istuu yksin kyydissä joten siirsin turvavyöt keskelle. Kun muutenhan laatikossa lapset istuvat reunoilla. Tämä siirto toi minusta ajoon vakautta paljon lisää.

Kävin ostamassa pätkän hihnaa ja tein uuden alaremmin keskelle. Pujotin sen takaa läpi. Erittäin toimiva ratkaisu. Lisäksi poika mahtuu todella hyvin kypärän kanssa vielä istumaan sadekatokseen. Fillari korvaa siis mainiosti auton, vaikka sekin täällä on liki pakko omistaa. Julkisia kun kulkee rajusti sanottunu aamulle pois päin ja illalla takaisin. Jos asuisimme hiukan enemmän kaupungissa päin hylkäisin toisen automme oitis, tämä fillari on pieni ihme josta voi nauttia koko perhe.



Jos oman Babboe-fillarin hankinta on ajankohtainen kannattaa napata tästä alekoodi VILLAGE50 ja saat sillä 50 euron alennuksen Babboen ja Tavarapyörä asiantuntija kaupoista kun hankit pyörän. Koodi on voimassa vuoden 2017 loppuun asti.  Käyttäessäsi koodia saan minä myös matkakassaani palkkion.

Onko äidistä eräjormaksi osa 2: Teltassa



Kesän ensimmäinen telttaretki odotti sopivaa päivää liian kauan. Työvuorojen ja luonnonilmiöiden sopivuus ei meinannut kohdata laisinkaan. Tosi telttailija ei kaihda pahaakaan säätä, mutta tahdoin pojalle ensimmäisen kokemuksen olevan ilo ja nautinko. En tuulen, sateen ja kylmän kombo jota pakenemme teltassa. Oma muistikuvani telttailuista muistuu mieleen vain vuotava teltan katto ja aamulla puoli väkisin juotu hopeatee seurakunnan leirillä. Tuon muiston voin jättää nyt taka-alalle ja muistella herkullisen kuumia ilta- ja aamukahveja teltan suulla Saimaan rannalla, samalla kun suu täynnä leipää oleva retkikumppanini selittää kalan anatomiaa. "Tieshitkö et kalalla on kamalashti shuolia?" Oma iltapala maistui vielä kuitenkin, vaikka etäisesti viidentoista minuutin anatomian oppitunnin jälkeen ei ehkä niinkään hanakasti.


Vesi tuntui olevan jäätävää vaikka lämpötila hätyytteli rannan tuntumassa hellerajaa ensimmäisenä päivänä. Useita tunteja meni kuitenkin rannassa kahlatessa ja kalan nassikoita jahtaillessa. Jos ei kädessä ollut onki, oli ämpärin aika toimittaa ansan virkaa. Kaislikon reunasta narratut särjet päästettiin takaisin, ahvenen mokomat pysyttelivät meidän ulottumattomissa koko reissun. Onneksi olin varannut vastusteluista huolimatta mukaan muutakin evästä. Pojan päättäväinen asenne "syömme vain kalaa" ei siis tällä reissulla vielä pitänyt meitä eväissä. Olisiko särkisoppa ollut vaihtoehto?

Koko retkeilyn pohja-ajatus on saada meidät kummallisesti pikkukyllässä liikaa rutiineihin jämähtäneen porukan tavat muuttumaan. Tarttumaan haasteisiin, nauttimaan siitä mikä on ihan lähelle. Taannoin puhuin erään ihmisen kanssa ja hän sanoi: Kun kaikki on liian hyvin, ihminen valittaa. Se keksii jotain mistä nurista. Olen pohtinut tuota keskustelua ja tullut siihen tulokseen, hänen olevan varsin oikeassa. Olen nimittäin törmännyt tähän ilmiöön aika usein lähiaikoina.

Telttaillessa ei muistunut omaan tai retkikaverin mieleen narina. Ainoastaan pieni painostus joka toisessa lauseessa, jossa toivottiin lisää kalaa tai kalastusaikaa. Illalla kuitenkin kellon lähestyessa yhdeksää olimme molemmat melko valmiita katsomaan kuinka uni tulee teltassa. Iltalaulujen, suukkojen ja kikatuksien jälkeen telttaa hiljeni hetkessä. Luomet painui kiinni, ei edes mielikuvitukselle ollut tilaa. Kerran yöllä heräsin tuttuun pärinään. Se kuului toisen makuupussin uumenista. Suljin silmät takaisin ja nukahdin takaisin tyytyväisen pojan kuorsaukseen.




*hyttysten karkoistuslaite saatu ThermaCell
Aamulla käki kukkui ylös minut ja myöhemmin liki kellon ympäri kuorsanneen kalakaverin. Hymy joko pilkotti  makuupussin suusta sai omankin suun hymyilemään. Huomenta. Uni oli kuulemma ollut parasta mitä vaan voi olla ja ei ollut susihukkanenkaan viitsinyt vaivautua teltalle kuorsauksen vuoksi. Tulimme lopputulokseen, että seuraavilla vapailla nukumme jälleen teltassa. Sovittu! 

Sen aamupäivän tohinat meni syödessä ja kalastaessa. Lähdön hetkellä mieli oli hiukan haikea. Onneksi tiedämme jo seuraavan telttayön ajankohdan ja paikan. Onneksi se on niin pian, ettei edellinen reissu ole vielä edes painunut unholaan. Todettakoon, että äidin eräjorma-mittari on saavuttanut pykälää isomman vaihteen ja odottaa jo seuraavaa reissua.



Tunnelmaa kesäiltaan kierrätyslyhdyillä





On tuntunut koko kesäkuun siltä, ettei kesä saavu pikkukylään laisinkaan. Sade on piiskannut orvokista kesäkukkaan ja täyttänyt sadekaivot täyteen. Vihdoin eilen illalla oli tunne, nyt! Nyt se tulee kesä ja lämpö. Kunnes aamulla vesisateen kastelemalla asfaltilla paahdoin peltihevosella ennen kukon kiekaisua töihin... VOI JESTAS! Alkaa olla kohta uuden Noan arkin aika. Jokainen joka minut tuntee tietää sen, että aurinko + minä = iloinen ihminen. Sade + kesä = "Kärtty Kerttu" valmis. 

Olen tehnyt sitten kesää mieleiseksi kesäpesän rakentamiselle ja äänikirjoja kuuntelemalla. Teidän lukijoiden toiveiden pohjalta olen löytänyt kesään taas palan lämpöä: LYHDYT. Ne kuuluvat kesäiltoihin, niiden tunnelma saa kaikki hyvälle tuulelle. Ja kun ne voi rakentaa ilmaiseksi kaapista löytyvillä tarvikkeilla tulee vielä iloisemmaksi. 

Maakellari sijaitsee aivan meidän pihaspan vieressä. Ja sen tunnelmaan ja kuumiin kylpyihin todellakin sopii lyhdyt. Eilen illalla iloksi oli vielä kymmenen aikaa valoisaa, mutta lyhtyjen kuvaamiseen aika hurjan valoisaa. Onneksi sain pienen osan tunnelmasta vangittua myös kuvin. 

Näin rakennat omat kauniit kierrätyslyhtysi:

  • Tarvitset tyhjiä juomatölkkejä, mattoveitsen, spraymaali ja ulkovalot(ne joulun ulkovalot saa kaivaa siis jo esille!)
  • Täytä tölkit vedella hiukan vajaiksi (vesi laajenee) ja pakasta tölkit.
  • Ota jäinen tölkki pakkasesta ja tee viiltoja koko tölkin ympäri n. 1cm välein (katso 1.kuva)
  • Paina tölkki varovasti kasaan ja taite kohta syntyy kuin itsestään, vahvista se vielä sormin painamalla.
  • Maalaat tölkit spraymaalilla. Kun ne ovat kuivaneet pujota valot sisään. 
  • Maalin ja valojen väriä muuttamalla saat paljon erilaista ilmettä.
ps. Nauti kesäillan lumosta!



Tee itikka vapaa kesä - edullinen ja toimiva hyttystorjuntalaite

Torstaina kun kaarsin naapurikaupungin hypermarketin pihaan, ajattelin maailman lopun tulleen. Ihmiset valuivat kuin muurahaiset ihmismassoina kohti ruokaosastoa. Ilokseni huomasin kuitenkin, ettei ulkona odottanut kaaos ollut ehtinyt sisään ja itsepalvelukassalta pääsin sujahtamaan jouhevasti noin vain. Samaan hengenvetoon todettakoon, että satoin itsekkin sortua tuohon maailmanlopun menoon nanosekunnin ajaksi. Kunnes järki kulta voitti ja ahdoin kärryihin vain parin päivän grillattavat. Siinäkin ehkä hitusen vieras... tai noh paniikki varaa. JOS nyt kuitenkin käy niin, että se ruoka loppuu.


Olen ollut aikuisiällä enemmän juhannuksia töissä kuin kotona. Silti minulla aina on ollut myös hetki aikaa niille juhannuksen ydin asioille: kukkaseppeleelle ja kokolle. Ilman niitä ja paria itikan syömää paukamaa ei juhannus tunnu miltään. Ei nytkään. Kotia töistä ajellessa kaarsin auton kohti metsätietä ja nappasin seppele tarpeet mukaan. Kyllä kerran kesässä saa leikkia kukkaistyttöä ihan luvan kanssa. Samalla myös ensimmäiset juhannus-itikat inisivät korvissa... Miten ne löytääkin aina paikalle?!


Mitä niihin itikoihin sitten tulee, miten niitä tuntuu aina parveilevan ihan haitaksi asti? Toisinaan puhutaan runsaistakin itikka kesistä. Minulta jos kysytään on määrä VAKIO aina. Olen tehnyt paljon itse hyttyskynttilöitä, ostanut niitä kaupasta, polttanut hyttyssavuja ja anonut armoa noilta pirullisiltä verenimijöiltä. Kunnes viime kesänä löytyi ratkaisu, joka on peitonnut kaikki muut tähän mennessä. Ostin ThermaCELL-hyttystorjuntalaitteen.

Ah! Ei ininän ininää, ei kiroilua tai ei paukamia. Laite toimii n. 20m2 alueella tehokkaasti. Meidän kuisti ja pihaspa alueelle riittää yksi laite. Butaanipatruuna kestää n. 10h ja karkotematto minusta tehoaa hyvin noin nelisen tuntia. Useinkaan laite ei meillä ole yhtäjaksoisesti päällä vaan sama karkoitematto on pari päivää. Hyvä puoli on ettei laitteeseen tarvitse erikseen paristoja. Kaasu käännetään päälle ja napsautetaan napista. Pikku hiljaa sininen karkotelevy lämpenee ja itikat kaikkoaa. Laite on äänetön ja lähes kokonaan tuoksuton.  Vinkkinä, tähän voi viedä mukana myös marjametsään toimii myös hirvikärpäsiä ja mäkäräisiä vastaan! Takaa myös nautinnolliset päiväunet pihalla niin aikuiselle riippumatossa kuin pienimmille vaunuissa.

Nyt jos itikka vapaa kesä kiinnostaa, suosittelen lämpimästi hankkimaan tämän laiteen. Niitä saa lähes jokaisesta suuremmasta kaupasta aina rautakauppoja myöden. Hinta pyörii siinä alle 30 eurossa. Mukana on kaasusäiliöä ja 3kpl mattoja. Laite on rehellisesti joka euron arvoinen.


ps. Jos itikat on kuitenkin ehtineet tökätä muista, että voit tehdä kutinaa helpottavan voiteen aina rasioita myöden ihan itse: ITIKKA VOIDE + PURKKI

Sadesään ilmainen idea - kokeile

Kamalaa kiemurtelua... tylsäääää... äitiiii... Kun kaikki kotona oleva on kaluttu loppuun iskee lamaannuttava tylsyys. Aivan sama mitä ehdottaa on vastaus lähinnä kiemurtelevaa marinaa. Jostain mielen sopukoista muistuu mieleen omat kiemurtelut ja kun kaveritkin olivat vielä kesällä jossain oli äää-äää-ä olo aivan valmis. #storytelbuzz17 #buzzado



Tutustuin itse äänikirjoihin muutama vuosi sitten. Minusta ne ovat kiva tapa "lukea" kirjaa. Aina kun voit laittaa kuulokkeet korville voit hypätä kirjan vietäväksi. Junamatkoilla voit sulkea silmät, lenkkipolulla voit jatkaa vielä kilometrin huomaamatta, kun hyväkohta on kesken. Aurinkoa ottaessa ei tarvitse lukea "markan rakkautta" niskat väärällään vaan sulkea silmät ja ratsastaa prinssin kanssa kohti auringon laskua. Tosin vääränlaisen lukijan vuoksi voi kirja jäädä pariin ensi minuuttiin. Itse tykkään lukijoista, joilla on ääni on värikästä ja luku eläytyvää. Kamalinta on kuunnella tasapaksua popotusta jossa ei erota synnytyskertomusta koiran trimmauksesta. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. 


Tällä hetkellä minulla on kokeilussa Storytel palvelu, jota voit sinäkin kokeilla veloituksetta 14 päivän ajan. Palvelun voi irtisanoa milloin vain. Jopa kuusivuotiaan mielestä Siri Kolun Me Rosvolat - kirjasarjan kuuntelu äänikirjana on huippu mukavaa automatkoilla, sekä toisinaan iltasatuna. Sitkeällä omalla mielipiteellään kuusivuotias ei nuku päiväunia, mutta silmä lupsahtaa kiinni köllötellessä ja äänikirjaa kuunnellessa... Niin on käynyt myös minulle. 

Jättineuleesta löydät lisää juttuja täältä. Ja boheemi kesäpesän rakentamisesta tästä.

*palvelu on kokeilussa Buzzadorin kautta

Boheemi kesäpesä saa mielen matkustamaan kaukomaille

Kesäpesään on mukava käpertyä niin kesähelteellä kuin näin kesäiltanakin. Tälläkin hetkellä istun täällä ja kuuntelen pihalla tuulessa humisevia puita ja seuraan sivusilmällä ninjana hyökkäilevää poikaa jonka "ha-zaaaaa!" miekan iskut pahvilaatikkoon rikkoo välillä tuon päässä kauniisti soljuvan ajatuksen kesäillasta hiljaisuudesta. Toisaalta istuessani täällä boheemissa majassani arjen hulina tuntuu kaukaiselta. Tulee mieleen kaukomaat ja eksoottinen basaarien vilske keveän tuulen heilutellessa verhoja. Kuormalavoista  sohva. Kuormalavasohva. 



Idea tähän ilmaiseeen 0€:n ajatuslataamoon lähti kierrellessä läpi pihakalusteita pursuaviin myymälöihin. Hintalaput lyövät suoraan silmille jos meinaa katsoakkaan sohvantapaisia. Kuormalava rakentamisen olen tähän mennessä jättänyt muille. Nyt kuitenkin huomasin kömyäväni lavoja kyytiin läheiseltä kaupalta, niitä saa tosiaan vieläkin ilmaiseksi toisilta kauppiailta. Varaston uumenista kaivoin neljä aitatolppaa.

Lavoista ja niiden haitoista on myös puhuttu paljon. Niiden kerrotaan sisältävän erilaisia kemikaaleja, kuten homeenestoaineita. Jokainen siis tässä kohdassa itse päättäköön haluaako näitä käyttää. Lavoja ei suositella sisäkäyttöön ja muutoinkin ne suositellaan ainakin maalattavaksi, mutta kuulkaas... lavoja saa myös suoraan ihan puhtaina ja käsittelemättöminä suoraan niiden valmistajilta. Minä siis kuitenkin maalasin ensin lavat ja aitatolpat tummanharmaalla maalin jämällä. Ajatellen myös myöhempää käyttöä. Maalin jämiä kannattaa rohkeasti kysellä tuttavilta... monesti remonteista jääneet maalintipat ovat enemmän haitta kuin ilo nurkissa.



Kesäpesän rakentetaminen on varsin yksinkertaista. Se ei vaadi rakennutaitoja, vaan pientä viitseliäisyttä.
  • Pinoa kolme lavaa päällekkäin ja laita yksi pystyyn taakse selkänojaksi.
  • Ruuvaa tolpat pitkillä ruuveilla suoraan lavan kulmiin pystyyn.
  • Leikkaa vanhasta patjasta sopivan kokoinen pehmuste istuinosaan.
  • Peitä ensi räsymatoilla selkänoja ja sitten istuinosa.
  • Pujota ikkunaverhot keppeihin, nappaa joka aitatolpan päähän 2kpl nauloja näin saat nostettua verhokepit sinne naulojen väliin.
Mukava boheemi fiilis syntyy värikkäistä  eripari räsymatoista. Lisätunnelmaa tuo pehmeät tyynyt, viltit ja varastosta kaivetut ulkovalot. Suuremmassa kesäpesäsässä maistuu unetkin makoisalta. Nyt on lopetettava ja nautittava illasta... lupasi taas kylmenevää ja juhannukseksi taitaa kesäpesässä olla tarvetta hyttyskarkottimen sijaan villahousuille. Ihanaa alkavaa viikkoa...

Istuta kesäkukat luonnosta ja nappaa ilmaiset ruukut lähikaupasta

Puutarhaohjelmia katsella iskee viherkateus. Kukat, ruukut, mullat ja kuka sen kastelunkin koko kesän hoitaa ja millä maksaa kaikki tuo vehreys? Kukat tuo kesän aina lähemmäksi kotiovea. On mukava istua vehreällä kuitilla tai parvekkeella aamukahvilla. Fakta on kuitenkin se, että kaikki maksaa. Jo pienikin pienetkin istutukset tykö tarpeineen maksaa. Pienellä vaivalla saat komeat ja suuret kesäkukat nopeasti. 

Kipaise ensin lähikauppaan, siellä missä myydään suolakurkkuja -> siellä on ilmaisia kukkaruukkuja. Nuo suuret peltiastiat ovat mainioita istutukseen ja askarteluun. Kauniisti kysymällä niitä saa lähes 100% varmasti joka kaupasta. Spraymaalilla purkeille saa uuden pinnan nopeasti. 

Seuraavaksi suuntaa askel kohti metsänlaitaa. Kotkansiipi on kauniin vihreä ja  kesän edetessä tuuhea kasvi, joka tuo näyttävyyttä nopeasti. Ämpärissä kulkee kätevästi sekä kasvi, että paikalta napattu multa kohti kotia. Toki voit ostaa myös kesäkukkamultaa, mutta luonnonmulta käy vallan mainiosti. Jos kukka tulee kuistille, ei pohjaan voi porata reikiä. Silloin salaojita ruukku luonnonkivillä. Pohjalle 5 cm kiviä on hyvä määrä. Suurilla kotkansiivillä saat nopeasti tunnelmaa esimerkiksi juhlapaikalle. Istuttamalla pienemmät ne ilahduttavat koko kesän tuuheutuessaan.

Iso kasvi vaatii myös paljon vettä. Kastele istuttaessa multa hyvin. Jos kuitenkin kasvit joutuvat olemaan paahteisella parvekkeella tai yksin muutamia päiviä voit tehdä kastelijan. Kastelija syntyy mistä tahansa pullosta. Kaunis lasipullo on katseen kannalta toki mukavin ja kestävin. Tee korkkiin reikä, täytä pullo vedellä ja työnnä pullo syvälle kosteaan multaan. Kun korkissa on pieni reikä, vesi pääsee pikku hiljaa imeytymään multaa.







Kokeile rohkeasti eri luonnonkukkia ja kasveja ruukkuihin. Muista kuitenkin aina tarkistaa onko kasvi myrkyllinen tai saako sitä poimia luonnosta, myös maanomistajan lupa tulee olla jos et poimi omalta tontilta. Esimerkiksi valkovuokko on rauhoitettu toisissa osissa suomea. Yksi todella mainio kasvi ruukkuihin on ahomansikka! 

Vyölaukku - se ihanan kamala!

Törmäsin siihen sattumalta sitten lapsuuden. Vyölaukkuun nimittäin. Tuohon ysäri ihmeeseen joka villitsi ikään katsomatta. Muistan omat kaksi niin hyvin vieläkin. Musta oli pieni ja näppärä, ehdoton lemppari. Ja suuri violetti vähän sporttisempi versio, ei saavuttanut koskaan edeltäjänsä asemaa. Sitten kuin puskista vyölaukuista tuli noloja. Niin noloja, että piti silmävalkuaisia pyöritellä. Kunnes tuli aikuisikään ja alkoi kaivata salaa tuota supernäppärää pikku pussukkaa, joka ei katoa mihinkään.




Nyt tuohon salaiseen haaveeseen on vihdoin näkymässä vihreää valoa. Jopa suuret muotitalot ovat kuulleet pikkukylän likan salaisen toivee: "Tuokaa vyölaukut takaisiiiiin!". Ja siellä se odotti minua interinetin uumenissa konjakin värinen Royal RepubliQ DARTH - nahkainen v y ö l a u k k u. Nyt pari päivää myöhemmin revin paketin auki ja olin niin materiaalionneni huipulla, ettei ole tosikaan. 

Näppärä neppari kiinnitys läpässä.


Minä aioin keikkua tämän kanssa koko kesän! Ihan paras ikinä. Pyöräillessä voi kääntää selkäpuolella, eikä tarvitse reissussa pitää hihnasta kiinni kuin mielipuoli. Nahka takaa, että sopii arkeen ja juhlaan. Tänään käytiinkin katsastamassa tytön tuleva rippijuhlapaikka ja olen satavarma, että laukku tulee olemaan myös niissä juhlissa mukana!


Annan pisteitä tälle: TÄYSI 10! Monta sinä annat? Kaipaatko muuten jotain vanhaa asua tai asustetta takaisin näin kovasti kuin minä? 

Taskullinen trikoomekko on muuten Pola:n mallistoa. 

Voikukkacroissantit

Pälyilevää katsetta takapihalla. Voikukkia... tuolla! Epäilevää nuuskintaa. Haisee voikukalle. Keräsin pikkukulhon croissantteja varten voikukan pehmeitä ja pienikokoisia lehtiä. Kuulemma vanhetessaan ja kasvaessaan niiden maku muuttuu kitkeräksi. Samassa vilkkui verkkokalvoilla kuva Kototeko-blogin Sannasta joka kirmaa alkukesästä pitkin puskia villiyrtti vimmassa taskut pullollaan vihreätä kultaa. Hänen uusimmassa jutussaan olikin porkkanakakusta modifioitu voikukkakakun ohje ja minun oli pakko nyt kokeilla hänen innoittamanaan voiko voikukkaa tosiaan paistaa! 


En ole niinkään makean ystävä, vaan suolainen on minun juttuni. Suolainen ja voikukka yhdistelmä ei voi mennä pahasti pieleen. Vai voiko? Voikukan lehdethän voi syödä vaikka suoraan salaatissa ja luulempa, että olen joskus saattanut maistaa ainakin harkinnut asiaa. Naurakaa pois vain, mutta en tosiaan ole ollut kovin rohkea yrttien tai villien vihreiden maistelija. 

Herkkuvarana olen usein pitänyt jääkaapissa valmista croissant-taikinaa. Löytyy ainakin meidän S-Marketista sieltä juustoraasteiden kanssa samasta hyllystä. Kätevä purkki. Revi auki ja valmis taikina kolmioineen kirjaimellisesti poksahtaa nenän eteen. Irrota kolmiot toisistaan, täytä ja rullaa. Voitele munalla ja paista 200 asteessa 10 minuuttia! Tällä kertaa siis laitoin meetvurstia, juustoraastetta ja voikukan lehtiä.





Uunista tuli ulos kauniita croissantteja hyvien tuoksujen kera. Perkolaattorin poristessa kahvia tutkin niitä ja puolitin yhden. Epäilyttävää. Jos poikaa jännitti eilen neuvolassa kuusivuotiaan rokotus, nyt oli äidin vuoro olla hiukan jännittyneenä. Suu auki, haukku ja hymy! Ei pahaa. Toinen haukku, jännää! Pelkäsin voikukan maun puskevan kuin härkä päälle, mutta maku olikin hyvä ja ihmeen mieto. En kyllä löydä mitään johon sitä vertaisin.


Etsin lisätietoa voikukan mahdollisuuksista samalla kun siirsin päiväkahvit pihalle. Niistähän on vaikka mihin aina puhdistavasta juomasta siirappiin ja suonikohjujen hoidosta peräpukamiin! Melkoinen luonnontuote. Taidan tyytyä kuitenkin vain kävelemään kukkaseppele päässä, en istumaan takapuoli voikukka hauteessa. Tuntui muuten uskomattoman kivalle oleskella hetki itsekseen pihalla pikku hiljaa lämpenevässä suomen suvessa. Tulisi jo ihana intiaanikesä ja bikini säät!

ps. Sannan blogissa on muuten kiva juttusarja "Ihan puskista"! jossa hän kokeilee eri villiyrttejä. Minun osalta pää on nyt pois puskasta.

Aurinkoa päivään ja vilttiyrttejä huuleen!

Jalokivimunia ja Aarrekid aarteita

Sana aarre saa niin ison kuin pienen ihmisen ilahtumaan. Aarre voi olla pikkuruinen tai suuren suuri asia. Sen voi löytää tai piilottaa. Se voi olla myös jokin tärkeä asia tai muisto. Minusta yksi iso aarre joka nostaa kovasti päätään tällä hetkellä on luomupuuvillaiset lastenvaatteet. Niiden nousukausi on menossa parhaimmillaan. Meillä näitä on käytetty jo monta vuotta. Yksi tärkeä tekijä on ollut niiden kestävyys ja kuumakalle poika. Nämä vaatteet hengittää ja on pojalle ollut mieluisia käyttää. Yksi meidän lempimerkeistä on Aarrekid. Kuosit ovat hauskoja ja silti hillittyjä värimaailmaltaan. Vaatteet ovat lasten vaatteen näköisiä, mutta pojan mielestä omaan "ison pojan" tyylille sopivia. Onkin muuten tarkka poika siihen mikä on cool ja mikä ei!




Leikkisät kuosit, suomalainen suunnittelu, eettinen valmistus – Aarrekid
Lisäksi he tarjoavat lukijoilleni -20% verkkokaupan valikoimasta Koodilla AARREVILLAGE
Voimassa siis sunnuntaihin 11.6. saakka. Ei koske postikuluja, jo alennettuja tuotteita eikä PikkuSet-tuoteperhettä.
www.aarrekid.fi
*postaus sisältää kumppanuusmarkkinointia

Saimmekin idean jalokivimuniin Aarrekidin nimestä. Halusimme pojan kanssa tehdä aarteita. "Voiko timantteja tehdä?" No voisimme ainakin yrittää! Tämä jos mikä on mukava piristys tähän sadepäivään joita tuntuu nyt piisaavankin ihan mahdottomasti. Kuka kumma on varastanut kesän suurimman aarteen auringon? Näihin aarteisiin tarvikkeet löytyi omasta kaapista ja luultavasti myös monesta muusta kodista.

  • Tarvitset: Kananmunia, merisuolaa rakeina tai hiutaleita, askarteluliimaa ja vesivärit. Halutessa akryylimaalia munan ulkokuoreen ja sisälle kimalletta.
Tyhjennä ensin munat ja tee niihin varovasti hyvän kokoinen aukko. Pese ja kuivaa munat. (Maalaa akryylimaalilla pinta ulkopuolelta, jos haluat peittävän värin. Munan voi myös jättää valkoiseksi! ) Laita munan sisään vähintään 1tl liimaa ja levitä se joka puolelle. Kaada sisään suolaa reilusti ja katso, että se tarttuu seinämiin. Anna liiman ja suolan kuivua tunnin verran. Kastele sen jälkeen sivellin ja vesivärit todella märiksi. Tiputa tippa kerraallaan siveltimestä väriä munan sisään ja katso kuinka se leviää sisällä kuin taikaiskusta.... Oikean jalokiven hehkua saat lisäämällä hiukan kimalletta värin jälkeen. Pohdinnan jälkeen nämä aarteet menevät yöpöydälle jossa voidaan illalla vielä keksiä näistä satuja...  Jalokivimunien metsästys.

Mukavaa viikonloppua toivottaa pikkukylän aarteet metsästäjät!

Tee itse sormi spinneri maitopurkinkorkeista

Tänään suunnistettiin pikkukylän naapuri kaupunkiin etsimään suurta suosiota saanutta spinneriä. Sitä pientä härveliä joka pyörii sormien välissä kuin vimmattu. Harmillisesti poistuimme joka kaupasta tyhjin käsin.

"Äiti, voitasko kotona kokeilla tehdä sellanen?".  Siinäpä sitten istuin kotona päätä raapien tovin. Pyörän tai rullaluistimen laakereita ei takataskusta löytynyt. Mitään muuta pientä pyöreää ei ollut kuin maitopurkinkorkit. Sehän voisi onnistua....?

  • DIY spinneriin tarvitset: 8 kpl maitopurkin korkkeja, 3kpl maitopurkin kierteitä, 3 kpl muttereita, pätkän pilliä, kuumaliimaa ja sakset. Reiän tekemiseen porakoneen
1. Tee ensin kolme pientä rasiaa. Alla olevassa kuvassa näet tarvikkeet. Yhteen purkkiin menee aina 2 korkkia ja 1 kierre. Leikkaa kaulus kuten kuvassa->paina se kiinni toiseen korkkiin niin, että kuuluu naps! ääni. Toinen korkki kiertyy kanneksi. Alkuperäinen ohje korkeista täällä!


2. Ennen kuin suljet kannet, liimaa jokaisen purkin pohjalle painoksi mutteri kuumaliimalla. Käytä liimaa runsaasti ja anna kuivua.



3. Sen jälkeen laita kaksi korkkia vastakkain liimalla ja poraa reikä keskelle. Juuri sen kokoinen, että pilli liikkuu hyvin reiässä.



4. Leikkaa kahdesta korkista reunat pois. Tee lätkistä mahdollisimman siistit ja pyöreät.
5. Liimaa pillin pätkä toisen lätkän keskelle.



6. Nosta spinneri lätkän päälle ja pujota pilli läpi. Leikkaa pilli oikeaan mittaan. Niin että sen huippu ylettää korkin reunaan asti.



7. Liimaa toinen kansi päälle.



8. Nappaa sormien väliin ja anna pyöriä!



Pahimpaan spinneri kuumeeseen syntyi siis tämä ja huomenna lähdemme uudelle metsästysreissulle!

Bataatista upea huonekasvi helposti

En ihan uskonut miten valtava huonekasvi bataatista voisi kasvaa, kun nappasin sen juurtumaan vesilasiin 17. helmikuuta. Bataatin vaiheista on vilahdellut kuvia tuolla Instagram:n puolella. Tässä se on nyt tänä päivänä. Pisimmät oksat ovat jo liki puolitoistametrisiä. Jos innostut kasvattamaan omaasi, kurkkaan bataatin istutusvinkit aiemmasta jutusta täältä.


Laitoin kasvuvaiheen alussa bataatille hiukan nestemäistä kasvimaanlannoitetta ja sen jälkeen se sai lisää vauhtia. Alkakasteluruukku on sille ihan ehdoton, se on juoppo! Joka päivä säiliön saa täyttää, varsinkin aurinkoisella säällä säiliö on hetkessä tyhjä. En laitannut käynnöstukea vaan kasvatan sitä ympyrän muotoiseksi puskaksi. Nähtäväksi jää kuinka pitkään se jaksaa kasvaa sisällä?