Matto ilman kangaspuita

Tällä hetkellä blogit ja käsityöpalstat pursuaa EDELLEEN virkattuja pitsimattoja. Ne ei oikein ole minun tyyliä. Tykkään yksinkertaisesta. Halusin pyöreänmaton ja jämäkän sellaisen. Sattumalta törmäsin sisalnaruun rautakaupan hyllyllä. Siitähän se ajatus sitten lähti! Parasta maton teossa oli se ettei tarvitse MITÄÄN ohjetta. Kun nyöriä lähtee virkkaamaan työn sisään se kertoo itse sinulle tarvitseeko virkata samaan silmukkaan useamman kerran. Matosta tulee siis pyöreä itsestään. (Ainakin minulle tapahtui niin!)  Tiedä sitten miten seuraavan kanssa kävisi. Ranteet oli kovilla ja sormenpäät hellenä, mutta valmista tuli. Huh huh! Ajattelin ettei viimeinen sisalnarukerä lopu koskaan.




Ihastuitko vai vihastuitko?

Ensimmäinen asia joka tuli mieleen? Tai mitä teit? Naurattiko, kauhistuttiko, heräsikö uteliaisuus? Kuosi jaksaa puhuttaa vuosien ja taas vuosien jälkeen. Monelle taas ihan uusi tuttavuus tämä Marianne Valolan Naisten Päivä. Tuosta linkin takaa voit lukea kuosin tarinan. Se ei ole vain "kirkkoveneiden" esittelyä, vaan kankaalla on hyvä sanoma. 



Molempiin laukkuihin olen itse suunnitellut muodon ja tehnyt kaavat. Ne ovat yhdestä ainoasta palasta tehtyjä. Veikeitä. Niistä ei tiedä onko ne milloin nurin- tai oikeinpäin. Hauskaa ja erilaista puuhaa. Voin sanoa, että laukut tulevat ihastuttamaan, vihastuttamaa ja virnuiluttamaan. Saattaa joutua muutaman selityksenkin antamaan. Ei tosikoille, mutta minulle ihan huiput! Hauskaa viikonloppua, elkää olko hapannaamoja!









Mitä painetusta kankaasta tulikaan? PART 1

Edellisessä postauksessa oli painamani maissikuosi ja kerroin, että se kuuluisi vielä tehdä valmiiksi "tuotteeksi" asti. Mielessä kyti kaksi asiaa jotain sisustukseen tai "kimono". Olin pidempään kaivannut ns. viileää vaatetta saunan jälkeen ja nyt siihen tulikin sitten oiva idea. Kankaanhan nimesin leikkisästi: KATOSIKO MAISISI.  Kimono on hiukan vahvempaa lakanapuuvillaa. Kaavat ovat niinkin helmot kuin viisi suorakulmiota ja vyö. Pääntietä on hivenen uurrettu ja helman sivuille on lisätty halkiot. 

Maissikangasta jäi vielä sen verran, että voin hyödyntää sen sisustuksessa myöhemmin. Valolan Naistenpäivä kuosi jäi myös käyttämättä VIELÄKIN. Sillekkin on kyllä uusi suunnitelma.



ITSELLE TEHTY

Viime päivinä on kuulunut meillä surinaa, niin ulkona kuin sisälläkin. "Kesäheilaksi" ristitty uusi ompelukone on todellakin tuonut iloa sadehetkiin. Olen pari mekkoakin ehtinyt tehdä. Kaivoin esille myös nahka ja kukkaro tarpeet ja päätin kokeilla kuinka kukkaron teko taipuu tauon jälkeen. Samalla pääsin myös testaamaan kirjain brodaarausta nahalle. Ihan loistava epeli tuo Kesäheila. Tein vähän isomman pussukan joka sopii kuitenkin vielä kädessä kannettavaksi. Sisälle voi kuitenkin hujauttaa vaikka puhelin ja aurinkolasit. Tästä tuli kiva. Taidan surautella lisää pussukoita, kun seuraavan kerran sataa.

ps. Materiaalina jälleen vanha nahkatakki, jonka ostin parilla eurolla.






KESÄPYÖRÄ, VALMIS!

Tämä kesäprojekti valmistui kyllä sellaisessa ennätysajassa, että ihan itsekin yllätyin. Innostuin purkamaan pyörän heti tulopäivänä ja sain sen maalaus kuntoonkin miltei heti. Osat hioin kevyesti hiomapaperilla siisteiksi. Käytin projektiin spraymaaleja.
Opinpahan jotain uuttakin, pakko tunnustaa etten ollut koskaan rengasta pyörään laittanut. Saati laakerinrenkaita kai 15 vuoteen rasvaillut. Kasaamisessa piti mieheltä pyytää apua parissa kohtaa, jotta kiinnityksistä tulisi varmasti kunnolliset, kun vanhat osat ei ihan sujahtaneet paikoilleen suunnitellusti. Purin siis pyörän aivan atomeiksi. Oikein varsinainen DIY matka pyörien maailmaan. 

Uuden ohjaustangon jouduin metsästämään, sillä edellinen oli poikki. Hankin uudet kumit ja hiukan nippeleitä sinne ja tänne. Koko projekti oli kyllä ihan huippu. Vaikka loppusuoralla lokasuojien maalaamisesta meinasi tulla raivokohtaus. Milloin tuuli kaatoi ne maalaus tilanteessa ja milloin maali krakeloitui. Pyörä kestää minkä kestää ja tuo minulle iloa vaikka ei olekkaan mikään fiini entisöinti kohde. Iloisena yllätyksenä oli se kuinka hauskaa oli pitkästä aikaa upottaa sormet rasvaan ja viihdyin iltaan asti autotallin oviaukossa.
 



Nyt on kesäfillari millä kurvailla vaikka rantaan, kunhan kauniit ilmat jälleen koittavat!  

LÄMMIN KESÄKEIJU

Oi, kaipaisin niin lämpöä ja aurinkoa. Kesämekot odottavat rivissä kaapissa tuota lämmintä aaltoa. En kuitenkaan halua antaa tuumaakaan periksi tällä sateelle ja vilulle. Kaivoin kaapista Nosh:n jaguardneuloksen ja Mekkotehdas-kirjan. Tein lämpimän ja pehmoisen kesäkeiju mekon. Nyt voi laittaa kumpparit jalkaan, ottaa sontikan ja tanssia sadetanssin! 




KESÄPROJEKTI part 1

Tunturi Poni. Siinä olisi minun kesäprojekti. Eilen ihan sattuman kaupalla pelastin ystäväni pihalta heidän lapsien vanhan ajokin, josta oli ohjaustanko poikki. Jotenkin se vaan houkutteli puoleensa. Tuumakoko on 22", mutta onneksi olen itse sen verran lyhyt, että ajopeli on kesäfillariksi ihan mainio.
Plan A on purkaa ja maalata pyörä uudestaan, uudella värillä myös. Toteutus alkoikin reippaissa merkeissä ja pyörä on jo osina. Uudet ketjut ja hiomapaperit on käyty ostamassa.

Toivoa siis on, että ajopelillä kenties voisi kurvailla jo vaikka ensi viikolla! Jatkoa siis seuraa... PIAN! (valmiin pyörän löydät tästä!)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...